Mistä Jalo-Apan hiphop-innostuis alkoi?
Sillon kun mä olin nuori poika, isällä oli naisystävä, jonka luona me aina käytiin. Hänellä oli kaksi omaa lasta, joiden kanssa mä tutustuin. Toinen näistä pojista oli vanhempi mitä minä ja hänestä muodostukin nopeasti mulle sellanen isovelihahmo. ”Isobroidilla” oli hyllyssä musiikkilevyjä ja pitihän niitä testailla, kun se ei ollut kotona. Yks niistä levyistä teki muhun ison vaikutuksen. Kyseinen artisti oli Coolio ja levy nimeltään Gangstas Paradise. Jotenkin ne rytmit, rosoiset soundit ja iskevä sanoma oli niitä asioita miks tykästysin. Suurinpiirtein samoihin aikoihin suomirap oli tehnyt pientä nousua ja yhtye Nuera oli tullu kokoaika tunnetummaks. No, niitä Nueran tarrojahan oli lähikoulun luistelukopin seinässä ja niitä tuli nuorena kloppina fiilisteltyä. Kuinka sattukaan, että Turun tunnetun lökärikaupan (Gangsta Clothing Storen) työntekijöitä asus samoilla hoodeilla missä ite vaikutin. Tästä mä sain kipinän ja pitihän sitä tutustua tähän ”hiphoppiin” lähemmin ja mennä ostamaan niitä löysiä vaatteita sieltä liikkeestä.
Aika pian sen jälkeen mä aloin piirtelemään (sketsaamaan) ”graffitteja” ja tutkimaan enemmän mitä tägit tarkoittaa. Vähä vanhempana breikkaus oli kovassa huudossa ja se sattus olemaan yks hiphopin neljästä elementistä. Taas oltiin lähempänä aitoa hiphop-kulttuuria ja aloin kutsumaan itseäni hoppariksi. Siihen aikaan hienot hopparivaatteet oli muodissa, mutta mulle ne ei ollut muotivaatteita. Ne oli mulle vaatteita siitä kulttuurista, jota mä edustin ja se erotti mut aikalailla muista ”lökäreistä”. Mä elin silloin hiphopkulttuuria ja myös käytökselläni näytin tämän asian. Myöhemmin monet nuoret jo luopukin ajatuksesta, mutta itse mä edelleenkin jatkoin lökäreiden pitämistä.
Missä kohtia mukaan tuli riimittely? Joitakin vuosia, kun oli tutustunu eri räppäreihin ja räppiporukoihin, kuten Cypress Hill, Redman, Wu tang Clan, NWA, 2pac jne. Aloin kiinnostumaan kirjoittamisesta ja äidinkieli ei ollut mun vahva puoli ja… Ei ne sanatkaan rimmannu. Enhä mä ees tajunnu, että ”mikä on riimi”. Alussa nää hommat oli lähinnä sekalaista kirjoittelua hassuilla ”räppärinimillä” ja siitä esimerkkinä Klovni. Mä kuitenkin jatkoin sitkeesti kirjoittamista ja pitkään kirjoittelin vähän kuin terapiaks. Purin riimeihin omia ajatuksia ja sitä omaa pahaa oloa. Siitä tuli sellanen tapa, koska mä olin siihen aikaan tosi huono avaamaan suutani. Jos joku painoi mieltä, ni mielummin kirjottelin ja pidin kaiken sisällä.
On kyllä pakko myöntää, että silloin tää lökäpöksy meininki ja hiphop aiheutti ongelmia ja harmeja. Otti liikaa mallia Amerikan meiningeistä ja kyllä sai monesti oppia kantapään kautta. Ei elämä ollut pelkkää ruusuilla tanssimista ja kaikkea tyhmääkin tuli tehtyä. Niistä ei sen enempää tässä kirjoituksessa.
Mä jatkoin sitkeästi riimien kirjoittamista ja keräsin kaappiin aika paljon tekstejä, mut harmillisesti ne oli tekstejä joita ei oikein voinut räpätä, joten niitä tekstejä ei ole käytetty mun biiseissä ollenkaan. Tämä kaikki johti monia vuosia myöhemmin tähän pisteeseen eli saavutettiin unelmia ja nyt tehdään omaa juttua isolla sydämellä.
/Jalo-Apa 2020
