Mistä Jalo-Apan hiphop-innostuis alkoi?
Sillon kun olin nuori poika, isällä oli naisystävä, jonka luona me aina käytiin. Hänellä oli kaksi omaa lasta, joiden kanssa touhuttiin. Toinen näistä pojista oli itseäni vanhempi ja hänestä muodostukin nopeasti mulle sellanen isovelihahmo. ”Isobroidilla” oli hyllyssä musiikkilevyjä ja pitihän niitä salaa kuunnella, kun se ei ollut kotona. Yks niistä levyistä teki muhun vaikutuksen. Kyseinen artisti oli Coolio ja levy nimeltään Gangstas Paradise. Jotenkin ne rytmit, rosoiset soundit ja iskevä sanoma oli niitä asioita miks tykästysin. Suurinpiirtein samoihin aikoihin suomirap oli tehnyt pientä nousua ja yhtye Nuera oli tullu kokoaika tunnetummaks. No, niitä Nueran tarrojahan oli lähikoulun luistelukopin seinässä ja niitä tuli nuorena kloppina fiilisteltyä. Kuinka sattukaan, että Turun tunnetun lökärikaupan (Gangsta Clothing Storen) työntekijöitä asus samoilla hoodeilla missä ite vaikutin. Tästä mä sain kipinän ja pitihän sitä tutustua tähän ”hiphoppiin” lähemmin ja mennä ostamaan niitä löysiä vaatteita sieltä liikkeestä.
Aika pian sen jälkeen aloin piirtelemään (sketsaamaan) ”graffitteja” ja tutkimaan enemmän mitä tägit tarkoittaa. Ylä-asteikäisenä breikkaus oli kovassa huudossa ja se sattus olemaan yks hiphopin neljästä elementistä. Taas oltiin lähempänä aitoa hiphop-kulttuuria ja aloin kutsumaan itseäni hoppariksi. Siihen aikaan hienot hopparivaatteet oli muodissa, mutta mulle ne ei ollut vaan muotivaatteita. Ne oli mulle vaatteita siitä kulttuurista, jota mä edustin ja se erotti mut aikalailla muista ”lökäreistä”. Mä elin silloin hiphopkulttuuria ja myös käytökselläni näytin sen asian. Myöhemmin monet nuoret jo luopukin ajatuksesta, mutta itse mä edelleenkin jatkoin lökäreiden pitämistä.
Missä kohtia mukaan tuli riimittely? Joitakin vuosia, kun olin tutustunut eri räppäreihin ja räppiporukoihin, kuten Cypress Hill, Redman, Wu tang Clan, NWA, 2pac, Snoop Dogg jne. Aloin kiinnostumaan kirjoittamisesta, mut äidinkieli ei ollut mun vahva puoli ja… Ei ne sanatkaan rimmannu. Enhä mä ees tajunnu, että ”mikä on riimi”. Alussa hommat oli lähinnä sekalaista kirjoittelua hassuilla ”räppärinimillä” ja siitä esimerkkinä Klovni. Mä kuitenkin jatkoin sitkeesti kirjoittamista ja pitkään kirjoittelin vähän kuin terapiaks. Purin riimeihin omia ajatuksia ja sitä omaa nuoruuden pahaa oloa. Siitä tuli mulle tapa, koska mä olin siihen aikaan tosi huono avaamaan suutani. Jos joku paino mieltä, ni mielummin kirjottelin ja pidin kaiken sisäll, kun kerroin asioista kenellekkään. Hiphop taisi olla isoja asioita, jotka niin sanotusti pelasti mun elämän. Siks mä haluan tehdä tätä aidosti, täydellä sydämellä.
On kyllä pakko myöntää, että silloin tää lökäpöksy meininki ja hiphop aiheutti ongelmia ja harmeja. Otti liikaa mallia Amerikan meiningeistä ja kyllä sai monesti oppia kantapään kautta. Ei elämä ollut pelkkää ruusuilla tanssimista ja kaikkea tyhmääkin tuli tehtyä. Niistä ei sen enempää tässä kirjoituksessa.
Mä jatkoin sitkeästi riimien kirjoittamista ja keräsin kaappiin aika paljon tekstejä, mut harmillisesti ne oli tekstejä joita ei oikein voinut räpätä, joten niitä tekstejä ei ole käytetty mun biiseissä ollenkaan. Tämä kaikki johti monia vuosia myöhemmin tähän pisteeseen eli saavutettiin unelmia ja nyt tehdään omaa juttua isolla sydämellä.
/Jalo-Apa 2020
